*Postaus on toteutettu yhteistyössä EF Education Firstin kanssa
Lähtöaamuna lauma eksyneen näköisiä nuoria harhaili pitkin Helsiknki-Vantaan letokenttää. Osa oli saapunut jo sinne edellisenä iltana ja osalla kuten minulla oli aikainen herätys (4:00am.). Siellä sitten alkoi tuttujen pongailu. Lähdin matkaan siis yksin ja pian löysin pari ihanaa kaveria joiden kanssa olin jutellut facebookissa. Me taidettiin kärsiä ujoudesta tai mahdottomasta väsymyksestä ja vaihdettiin muutama sana. Pian liiderikin löytyi ja päästiin tekemään check in. Lentokenttävastaava ja liideri attoivat tekmään lähtoselvityksen. Sitten sanottiin heipat kotiväelle ja meidän aika suuri suomalaisten ryhmä lähti turvatarkastuksen läpi. Päästiin lopulta koneeseen ja lento Saksaan ja matka kohti jokaisen unelmaa alkoi. Vatsanpohjassa oli ainakin miljoona perhosta ja itselleen sitä jankkaa ei voi olla totta, mä oon todellakin lähdössä kohti elämäni seikkailua.
Lähtöaamuna lauma eksyneen näköisiä nuoria harhaili pitkin Helsiknki-Vantaan letokenttää. Osa oli saapunut jo sinne edellisenä iltana ja osalla kuten minulla oli aikainen herätys (4:00am.). Siellä sitten alkoi tuttujen pongailu. Lähdin matkaan siis yksin ja pian löysin pari ihanaa kaveria joiden kanssa olin jutellut facebookissa. Me taidettiin kärsiä ujoudesta tai mahdottomasta väsymyksestä ja vaihdettiin muutama sana. Pian liiderikin löytyi ja päästiin tekemään check in. Lentokenttävastaava ja liideri attoivat tekmään lähtoselvityksen. Sitten sanottiin heipat kotiväelle ja meidän aika suuri suomalaisten ryhmä lähti turvatarkastuksen läpi. Päästiin lopulta koneeseen ja lento Saksaan ja matka kohti jokaisen unelmaa alkoi. Vatsanpohjassa oli ainakin miljoona perhosta ja itselleen sitä jankkaa ei voi olla totta, mä oon todellakin lähdössä kohti elämäni seikkailua.
Miellä oli Saksassa Farankfurtissa välilasku ja käytännössä käveltiin lentokentän läpi ja hypättiin seuraavaan koneeseen. Usa:n matkoilla välilasku on yleensä Lontoossa, Frankfurtissa, Pariisissa tai New Yorkissa. Sen jälkeen alkoi vähän pidempi pätkä, oisko ollut joku 10 tuntia istumista koneessa. Matka taittui mukavasti kun vierustoverina oli hyvin saman henkinen matkalainen ja siinä sitten juteltiin ja tutustuttiin. Ja sitten sitä saavuttiin Los Anglesiin.
Heti Losiin päästyä ja alkoi neljän tunnin bussi matka Pismo beachille. Matka tuntui todella pitkältä lennon jälkeen mutta välissä oli evästauko. Siinä meni koko iltapäivän ja perille päästyä isäntäperheet odottivat meitä jonkun lukion pihalla. Sitä jännitti koko matkan ekaa kohtaamista perheen kanssa. Vastassa meitä oli perheen äiti ja lapset. Autolla matka hosteille kesti ehkä vartin ja juteltiin matkan aikana kaikenlaista. He olivat heti äärimmäisen mukavia ja jännitys katosi matkan aikana.
Eka ilta perheessä meni jutellessa ja pitsaa syödessä. He esittelivät meille taloa ja me esiteltiin perheelle meidän tuomat tuliaiset. He olivat aika ihmeissään ettei meitä väsyttänyt, mutta innostus valtasi koko kehon. Mielessä pyöri vaan "vau oon todellakin Californiassa!" Perheessä oli mun lisäks yks suomalainen tyttö. Ensimmäinen kulttuurisokki oli se että naapurit tulivat ekana iltana kylään koputtamatta oveen. No kai sen sortin vieraanvaraisuus oli heille normaalia.
Kahtena seuraavana päivänä meillä oli ensimmäiset oppitunnit ennen viikonloppua. Tutustumista kouluun, pitsa lounas, valokuva ja vähän jopa opiskelua.
Viikonloppuna meillä oli vapaata aikaa perheen kanssa. Lauantaina lähdimme shoppailemaan ja sunnuntaina meillä oli welcome partyt Avila beachilla. Tänne tulivat kaikki kielimatkalaiset perheineen. Oli tosi hauskaa olla kavereiden kanssa ja paistaa vaahtokarkkeja. Me nähtiin myös hylkeitä ja delfiineja rannalla vaikka ilta olikin aika vilpoinen. Olimme todellakin Californiassa, elämässä unelmaamme. <3
Jenna
