*Postaus on toteutettu yhteistyössä EF Education Firstin kanssa
HELLO!
Pitkästä aikaa luvassa on kunnon postausta. Kalifornian kielimatkasta mulla on kerrottavaa vaikka kuinka paljon, joten toiveita otetaan vastaan. Eli mitä juuri sinä haluaisit kuulla reissustani? Nyt kuitenkin ajattelin aloittaa kertomalla mun tämän kertaisesta isäntäperheestäni.
Olen ollut kahdella aikaisemalla EF kielimatkalla majoitteneena isäntäperheessä. Aikaisemmista perheistäni pääset lukemaan linkeistä
Isäntäperheeni Australiassa ja
Isäntäperheeni Pismo beachilla (CA). Kun kohteeksi varmistui Kalifornia, olisin halunnut palata takaisin vanhaan perheeseeni. Kurssi Pismolle oli kuitenkin täynnä samoin kuin kaikki asuntolakurssit. Ajattelin, että mulle on kaksi kertaa sattunut niin täydelliset perheet, että kolmannella kerralla mun perhe olisi aivan varmasti kamala.
Niin ei kuitenkaan käynyt (onneksi). Kuukausi ennen matkaa perheeni laittoi minulle viestiä, kertoivat itsestään ja toivottivat minut tervetulleeksi. He vaikuttivat aivan ihanilta ja kaikki jännitys katosi saman tien (ainakin melkein). Olin kuitenkin perheen ainut oppilas, mikä tuntui hieman pelottavalta verrattuna siihen, että aikaisemmilla kursseilla tukena on aina ollut toinen suomalainen.
Perheeseeni kuului vanhemmat ja kolme tytärtä. Vanhin oli 16-vuotias ja jaoin huoneen hänen kanssaan. Oli mahtavaa, että perheessä oli joku suunnilleen saman ikäinen, joten juttua riitti ja hänestä tuli todalla läheinen matkan aikana. Hänellä oli myös ajokortti, joten oli upeaa päästä hänen mukanaan eri paikkoihin ja aina ei tarvinnut vaivata vanhempia. Kaksi muuta tytärtä oli kahdeksan ja kuusi vuotiaita. He olivat aivan ihania. Oli mukava pelata ja olla heidän kanssan. Perheeseen kuului myös maailman ihanin koira Sadie ja kaksi kissaa.
Mun perhe asui noin viiden minuutin ajomatkan päässä bussipysäkiltä, josta kuljettiin arkipäivisin kouluun EF:n keltaisilla koulubusseilla. Meidän talo oli ihana omakotitalo, jonka tahapihalla oli uima-ja poreallas. Meidän naapurusto oli todella viihtyisä ja täynnä lapsiperheitä.
Isäntäperheessä meillä oli täysihoito. Jokapäivä sain aamupalan, lounaan kouluun ja illallisen. Koululounas oli perinteinen packed lunch joka sisälsi päivästä riippuen leivän tai kylmän kanafileen (kuulostaa ällöltä mut se kana oli oikeesti tosi hyvää), sipsejä/muita snckseja, vesipullon ja hedelmän. Illalliseksi käytiin aika usein ulkona syömässä tai isä teki parasta bbq-ruokaa.
Me saatiin viettää useimmat illoista ja kaksi viikonloppua perheen kanssa ja olla mukana juuri heidän ohjelmassa. Vapaa-ajalla mm. käytiin shoppailemassa (ainakin kolmesti), nuorimpien tyttöjen uimakisoissa, vietettiin synttäreitä, syömässä ravintoloissa, uitiin takapihalla, katsottiin leffoja... Pääsin myös käymään heidän mukanaan Jenkkiläisessä kirkossa ja tytär vei mut yhtenä iltana kirkon nuortentapahtumaan. Siellä saatiin pizzaa ja pelattiin Hungry, hungry hippos pelin ihmisversiota. Oheinen video antaa osviittaa mistä oli kyse,
hungry hungry hippos (toki toteutettiin tämä hieman paremmin)
. Täytyy sanoa, että tää oli aivan mahtavaa!
Jo ensimmäisestä minuutista lähtien musta tuntui, että olisin ollut osa perhettä koko elämäni. He olivat aivan ihania ja yhteisiä puheenaiheita riitti paljon. He pitivät koko ajan musta huolta ja veivät kokeilemaan ja maistamaan uusia asioita ja ruokia. Oli kamalaa sanoa hyvästit, mutta mulle syntyi vahva olo, että tuun palaamaan tuonne vielä ja yhteys tulee varmasti pysymään!
Jenna
